Pajulintu ja krassi
2005
pronssi
kuva: Johnny Korkman

"Vastakuoriutunut silkkiuikun (Podiceps cristatus) poikanen tuotiin perheeseemme 12. heinäkuusta 1997. Se oli joutunut eroon emostaan ja sisaruksistaan. ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin koettaa pitää löytölintu hengissä. Urheasti uikku on selvinnyt ihmisen poikueessa ja katselee meitä tummien otsahöyhentensä varjostamilla tarkoilla silmillään."

Näin Pirkko Nukari löysi itselleen uuden mallin. jonka hän myöhemmin ikuisti pronssiin. Veistos kuuluu nyt erään pohjoisen taidemuseon kokoelmaan, mutta silkkiuikku elää edelleen emäntänsä pihamaalla, sillä se ei osannut enää sopeutua villiin luontoon.

Villi luonto ja varsinkin siinä elävä lintumaailma on ollut Pirkko Nukarin taiteen lähtökohta ja inspiraation lähde. Pirkko Nukari on kaupungin kasvatti. mutta kesät hän on viettänyt lapsuudesta alkaen meren rannalla, villin luonnon keskellä. Siellä hän lapsuudessaan kaivoi rannalta savea ja muovaili tai sadepäivinä piirteli. Siellä hän oppi tarkkailemaan elämää luonnossa. Aluksi häntä kiinnosti kaikki luonnossa liikkuva. hyönteiset ja käärmeet yhtä hyvin kuin siilit ja linnut.

Kun sitten tuli eteen elämänuran valinta. Pirkko Nukari epäröi kuvanveistäjän ja biologin ammattien välillä. Hän kävi taidekoulua ja opiskeli yliopistossa biologiaa, kunnes kuvanveisto vei hänet mukanaan. Mutta biologian opinnoista olikin pelkkää hyötyä, sillä veistoksissaan hän haluaa pohjautua aitoon todenmukaisuuteen. Hän tutkii aihettaan luonnossa, kirjoissa ja museoissa ja piirtää nopeita luonnoksia, joista sitten valitsee mieleisensä asennon tai liikkeen, ikään kuin hetken välähdyksen eläimen elämästä. Tämä on pitkä prosessi, jonka kuluessa todenmukaisuuden pohjalta muotoutuu taiteellinen näkemys.

"Veistosteni lähtökohta on monesti suora kokemus, miljoonia kertoja luonnossa toistuva. samalla ainutkertainen tapahtuma, jossa eläin on toteuttamassa oman elämänsä päämäärää. Minulle se antaa sysäyksen toteuttaa omaani", hän sanoo.

Vasta viettäessään 1970-luvulla kesiä Hailuodossa. pohjoissuomalaisella lintusaarella, hän havaitsi. miten runsaan ja monipuolisen aiheiston lintu maailma kuvanveistäjälle tarjoaa. Siitä lähtien hän on keskittynyt etupäässä lintuihin. - Suuressa linnussa. kuten haukassa. korostuu veistoksellinen lujuus. voimantunne, plastinen muoto, kun taas pieni pajulintu on sulokas ja herkkä ja sen liike kevyt, miltei aineeton. Saunakamarin ikkunasta hän tarkkailee lintulaudalla vierailevia pikkulintuja tai löytää syksyisenä kuutamoyönä aiheekseen liikkumattoman. salaperäisen pöllön. Toteuttaessaan aiheitaan hän pyrkii tuomaan myös esiin linnun höyhenpeitteen, niin kuin se vain pronssissa on mahdollista.

Linnun kauneus ja sen elintavat luonnossa kiinnostavat taiteilijaa. Toisinaan hän tutkii linnun syntyprosessia. elämään heräämistä, mutta myös elämän päättymistä sijoittaessaan kuolleen tuulihaukan juhlavalle pöydälle, ikään kuin alttarille. Joskus hän sijoittaa linnun myös kaupunkimaisemaan. Silloin lintu on ikään kuin laskeutunut rakennettuun ympäristöön. rapautuvalle kivenlohkareelle, vanhasta purettavasta kaupunkitalosta irrotetulle palaselle.

Lintujen maailma on rikas ja moniulotteinen. Lintu on vapauden vertauskuva. mutta lintu on myös uhkakuvan symboli tulkitessaan ekologista ajattelua. luonnonympäristöä uhkaavaa tuhoa. Tästä kaikesta taiteilija kantaa huolta, ja hän jättää jokaisessa veistoksessaan muiston linnusta juuri sellaisena kuin se on olemassa kaikkine yksityiskohtineen. Hän ei katso kuitenkaan olevansa nk. osallistuva taiteilija, vaan hänestä on miltei tahattomasti kehittynyt luonnon puolestapuhuja. omalla rehellisellä tavallaan sen uhkakuvia vastaan taisteleva veistäjä.

Pirkko Nukari poikkeaa ajan erilaisista taiteellisista virtauksista, joissa kaikenlainen rakentaminen ja materiaalinkäsittely on sallittua, sillä hän on vahva totuudenmukaisuuteen pyrkivä pronssiveistäjä. joka tulkitsee taiteessaan lintujen rikasta elämää luonnossa. "Luonto on minun muusani kaikkine ilmiöineen. Linnut ovat luonnontunteeni vertauskuva", hän toteaa.

Teksti on julkaistu näyttelyjulkaisussa: Pirkko Nukari, Fondation Européenne pour la Sculpture, 1999